Ystäväni on toimittamassa asiantuntijoille ja tutkijoille suunnattua kirjoittamisen opasta, ja hän pyysi minua kirjoittamaan siihen artikkelin bloggaamisesta. Innostuin ajatuksesta niin paljon, että aloin heti suunnitella artikkelia.
Päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta ensin tänne blogiini. Ehkäpä tällä tavoin opin esimerkiksi kommenttienne kautta asiasta myös itse lisää.
—
Yritän tässä kirjoituksessa siis hahmotella, miksi asiantuntijan tai sellaiseksi haluavan kannattaa pitää blogia. Toimin itse yliopistoympäristössä, mutta uskoisin havaintojeni pätevän yhtä lailla silloin, jos haluat vaikkapa henkilökohtaisen talouden, sosiaalisen median tai frisbeegolfin asiantuntijaksi.
Tiettyä, suhteellisen tarkasti rajattua teemaa käsittelevän asiantuntijablogin pitämisestä on käsittääkseni ainakin seuraavia hyötyjä:
1) Arjen ja ajattelun kronikoiminen
Blogit mielletään usein eräänlaisiksi nettipäiväkirjoiksi. Totta onkin, että päivittäisten tapahtuminen kirjaaminen on keskeinen osa monia erilaisia blogeja. Esimerkiksi monet suositut muotiblogit ovat suurelta osalta kirjoittajan arjen raportointia. Arjen ja omien ajatusten kronikoiminen voi kuitenkin olla myös keskeinen osa asiantuntijablogia.
Minulle itselleni päiväkirjamainen kirjoittaminen ei ole koskaan tuntunut tärkeimmältä osalta bloggaamista. Kirjoitan päiväkirjaa itselleni ja blogeja ensisijaisesti muille. Tästä huolimatta blogin rakentuminen eräänlaiseksi ajattelun arkistoksi on kieltämättä hyvin palkitsevaa.
2) Oppiminen ja asiantuntijaksi tuleminen
Omasta mielestäni kaikkein tärkein syy pitää blogia on oppiminen. Onko lopulta parempaa tapaa tulla jonkin asian asiantuntijaksi kuin tuosta aiheesta kirjoittaminen? Lisäksi se, että kirjoittaa säännöllisesti jostain tietystä teemasta, suorastaan pakottaa seuraamaan ajankohtaista keskustelua sekä lukemaan teemaa käsittelevää kirjallisuutta. Tällöin itse blogista muodostuu eräänlainen katalyyttinen mekanismi, tekijä, joka pakottaa tuloksiin.
Bloggaaminen mahdollistaa myös tekstien ja ajatusten asteittaisen kehittelemisen. Blogatessa kirjoittamisen kynnys voi olla sopivan matalalla, ja lisäksi teksteistä saa nopeasti palautetta. Blogikirjoituksia voi vähitellen sitten jalostaa muunlaisiksi artikkeleiksi tai vaikkapa kirjaksi.
3) Asiantuntijaksi profiloituminen
Säännöllinen toiminta verkossa paitsi tekee asiantuntijaksi myös rakentaa sinusta kuvaa asiantuntijana. Kyse on siis eräänlaisen henkilöbrändin rakentamisesta.
Henkilöbrändäys voi helposti tuntua markkinointikikalta tai pelkältä paketoimiselta sisällön kustannuksella. Totuus on kuitenkin se, että brändisi rakentuu myös verkkoon joka tapauksessa. Esimerkiksi blogia pitämällä pystyt itse vaikuttamaan aktiivisesti siihen, millainen tuo kuva on.
Asiantuntijaksi profiloituminen on tietysti monimutkainen asia, eikä siihen pelkkä blogi riitä. Koulutus, muu ammatillinen toiminta ja vaikkapa julkaisut perinteisemmissä medioissa kaikki vaikuttavat siihen, millaisena asiantuntijana sinua pidetään.
Bloggaaminen on kuitenkin kiistatta muuttanut perinteistä asennoitumista asiantuntijuuteen. Pitkäjänteisen blogikirjoittamisen myötä on mahdollista tulla jonkin tietyn alan arvostetuksi asiantuntijaksi ja vaikuttajaksi, vaikkei olisikaan alan koulutusta perinteisessä mielessä.
Pari varoituksen sanaa: Se, että kutsut itseäsi asiantuntijaksi, ei vielä tee sinusta asiantuntijaa. Asiantuntijaksi kasvaminen ja sellaiseksi profiloituminen ovat pitkiä ja pitkäjänteisyyttä vaativia prosesseja. (Teemaa käsittelevä, runsaasti englanninkielisiä kirosanoja sisältävä video löytyy täältä.) Muista myös, että mediajulkisuus tai verkkojulkisuus ei ole vielä sama asia kuin asiantuntijuus. Varmista, että sinulla on myös jotain merkityksellistä sanottavaa.
Verkkoviestintään ja asiantuntijaksi profiloitumiseen liittyy luonnollisesti monia muitakin asioita kuin bloggaaminen. Outi Lammin Facebook-sivu on mainio esimerkki siitä, miten asiantuntija voi jakaa asiantuntemustaan ja oivallista informaatiota vaikkapa juuri Facebookissa. Minulle Outin nimestä on tullut arvokkaan tiedon tae, ja tämähän on henkilöbrändäyksen lopullinen tavoite.
4) Tuotteiden markkinointi ja lisäansioiden saaminen
Kun puhutaan rahasta ja bloggaamisesta, puhutaan melkein aina lähinnä mainoksista. En itse pidä mainoksista, ja Ad-Block Plussan ansiosta en niitä verkossa juuri katsele. En myöskään näytä blogeissani mainoksia.
Jotta bloggaaminen mahdollistaisi mainostuloja, tulee kävijämäärän olla todella suuri ja mainosten blogin lukijoille hyvin kohdistettuja. Suomen suosituimpienkin muoti- ja sisustusblogien pitäjät ansaitsevat keskimäärin vain 100-500 euroa kuukaudessa. Tästä on helppo nähdä, että vaikka mainostulojen ansaitseminen ei ole mahdotonta, kovin helppoa se ei pienellä kielialueellamme ole.
Blogia voi kuitenkin käyttää monella muulla tavoin lisäansioiden saamiseen. Markkinoin esimerkiksi itse blogeissani kirjojani. Minulla ei ole tilastoja siitä, miten paljon kirjoja sivustoni kautta ostetaan, mutta ainakin ne saavat näkyvyyttä.
Kirjojen lisäksi blogissa voi markkinoida ja myydä monenlaisia muitakin palveluja, vaikkapa kursseja tai kaikenlaista konsultaatiota. Luonnollisesti toiset alat ovat helpommin tuotteistettavissa kuin toiset, mutta lopulta kuitenkin oikeastaan vain oma innovatiivisuus ja aktiivisuus ratkaisevat.
Blogin käyttäminen markkinointiin kietoutuu tietysti yhteen henkilöbrändin rakentamisen kanssa. Esimerkiksi monet poliitikot ovat nykyisin aktiivisia bloggaajia. Blogi antaa kanavan omien ajatusten esittämiseen, ja samalla poliitikkobloggaaja kätevästi markkinoi omia palveluksiaan tulevaa vaalikautta varten.
5) Kuunteleminen
Blogin avulla kuka tahansa voi saada verkkoon oman pienen äänitorvensa. Yhdistämmekin bloggaamisen erityisesti kirjoittamiseen ja omien ajatusten ilmaisemiseen ja levittämiseen.
Nykyisin ajattelen itse koko ajan enemmän, että ehkäpä kaikkein arvokkainta bloggaamisessa on kirjoittamisen sijasta kuitenkin kuunteleminen. Blogi tarjoaa kanavan, jonka kautta sinuun voi ottaa yhteyttä.
Kuunteleminen ei ole systemaattista, pikemminkin se on intuitiivista. Blogikommentit ja esimerkiksi oman gradublogini keskustelualueelle tulevat viestit muodostavat ajan mittaan yhä tarkempaa kuvaa niistä kysymyksistä, jotka askarruttavat juuri minun blogieni kohderyhmiä. Kuunnellessa problematiikka alkaa hahmottua eri tavalla kuin silloin, kun vain itse on äänessä.
—
Tässä artikkelissa keskityin bloggaamisen hyötyihin. Bloggaaminen ei ole ainoastaan hyödyllistä vaan myös kivaa! Lue bloggaamisen hauskuudesta täältä.
Verkkokirjoittamisen yleisistä periaatteista löydät materiaalia täältä.
Jos asiantuntijablogin aloittaminen kiinnostaa, lue lisää ohjeita vaikkapa täältä.
Koska niin kovasti kuitenkin korostan kuuntelemisen tärkeyttä, nyt on aika siirtää puheenvuoro teille, lukijat.
Kertokaapa, mitä muita syitä on pitää asiantuntijablogia. Olen linkittänyt tässä artikkelissa erilaisiin asiantuntijablogeihin. Kuulisin mielelläni myös muista kiinnostavista ja erilaisista asiantuntijablogeista. Voit mainita niitä kommenteissa.
Kuva: Jakob Montrasio (Flickr)
Hei Kimmo,
hyvä kooste bloggaamisen hyödyistä!
En tiedä onko minun blogini asiantuntijablogi, ehkä ainakin wannabe-asiantuntijablogi. Sen kirjoittaminen lähti kuitenkin liikkeelle siitä, että työnohjaus- ja kouluttajan työssä syntyi jatkuvasti materiaalia, jota teki mieli ”puhua sivuun” laajemmalle yleisölle. Toistuvia ja kumuloituvia teemoja, joihin teki mieli tarttua ja joita kiteyttää – samalla kun tuntui, ettei niistä ikinä tutkimusta ehdi tai jaksa tehdä… Samalla tuntui hienolta päästä kirjoittamaan tieteellisen artikkelin formaatin ulkopuolelle ja ylipäänsä ajatella että voinhan minä ilmaista ajatukseni niistäkin asioista joista en ole tehnyt empiiristä tutkimusta!
En tiedä minkä verran blogiani luetaan, mutta siitä on tullut joka tapauksessa itselleni tärkeä paikka tai tila tutkia ajatuksia ja katsoa mihin ne johtavat, tai esittää kysymyksiä. Potentiaalisten lukijoiden silmien alla olo vaatii ainakin pyrkimystä selkeyteen ja seurattavuuteen.
Ehkä niistä jutuista sitten hahmottuu jokin tietty tekemisen tapa tai tyyli, joka myös välittyy muille. Luulen että niistä saa jonkinlaisen kuvan siitä, millainen työnohjaaja tai kouluttaja olen. Eli sikäli ”brändin” muokkausta.
En siis keksi lisäyksiä listallesi, mutta hauska-listaa odotan, koska hauskaa bloggaaminen on!
– Ja sun blogiesi seuraaminen on minulle ollut jatkuva oppimiskokemus ja myös ilonlähde!
Ruotsalainen Åsa M. Larsson on kirjoittanut jo 5 osaa Tiedeblogikoulua, jossa voisi olla ajatuksia kopioi… hyödynnettäväksi
http://tingotankar.blogspot.com/2010/05/vetenskapsblogg-skolan-del-1.html
http://tingotankar.blogspot.com/2010/05/vetenskapsblogg-skolan-del-2.html
http://tingotankar.blogspot.com/2010/06/vetenskapsbloggskolan-del-3.html
http://tingotankar.blogspot.com/2010/07/vetenskapsbloggskolan-del-4.html
http://tingotankar.blogspot.com/2010/08/vetenskapsbloggskolan-del-5.html
Itse kirjoitan asiablogia. Se täyttää alkuperäisestä tarkoituksestaan ainakin sen, ettei jokaista minun mielestäni hauskaa löytöä tarvitse sälyttää ensimmäiselle viattomalle vastaantulijalle, jota se ei edes kiinnosta. Ne saavat käydä lukemassa, jotka haluavat. Olen myös avoimesti kertonut erehdyksistäni eikä tarkoitukseni ole luoda itsestäni todellisuutta asiantuntevampaa kuvaa.
Kiitos kommenteista, Sanna ja Kaisa!
Asiantuntijablogi-käsitteestä: Englannin kielessä käytetään termiä ’niche blog’, mutta tuo nimitys kääntyy hieman huonosti suomeksi. Tämä määritelmä on kyllä varsin osuva. Minusta tuo asiantuntijablogi on ihan hyvä termi, vaikka vähän eri ajatus siinä taustalla on kuin niche-sanassa.
Kyllä sun blogi on mun mielestä todellakin asiantuntijablogi, Sanna, koska olet kiistatta asiantuntija. Kai asiantuntijablogien tyyleissä ja aiherajauksissa voi olla aika paljonkin vaihtelua.
Kiitos linkeistä, Kaisa! Pitääpä paneutua rauhassa. Ajattelin muuten ensimmäisenä heti toista Åsa Larssonia… 🙂
Myös minulla bloggaaminen on vähentänyt (ei tosin täysin poistanut) sitä, että pitää koko ajan muille keuhkota viimeisimmästä innostuksen kohteesta. Ne lukevat, jotka lukevat.
Sun blogi on muuten loistava esimerkki pitkäjänteisestä asiantuntijablogista sekä blogin ja muiden julkaisujen välisestä vuorovaikutuksesta!
Mielenkiintoinen ja innostava kirjoitus! Tällaisia asiantuntija- ja muuten tiettyyn itseä kiinnostavaan aiheeseen liittyviä blogeja on kyllä mukava lukea, ja mielestäni kirjoituksessasi tuli hyvin esiin myös kirjoittamisen hyviä puolia. Itse en ole koskaan kirjoittanut blogia, mutta tämä kirjoitus oli oikein innostava. Ehkä vielä joskus, jos tulee mieleen sopiva aihe ja muuten löytyy riittävästi intoa.
Kiitos siis tästä ja samoin myös gradutakuu-blogista. Itse ainakin seuraan näitä molempia innolla. 🙂
Hei Anne! Mukava kuulla, että blogini innostavat! 🙂
Blogin aloittaminen on erittäin helppoa, mutta pidemmän ajan kuluessa bloggaaminen vaatii kyllä aika paljon sitoutumista. Siksi aiheen ja näkökulman miettimiseen kannattaa kyllä käyttää hieman aikaa. Tuo ProBlogger-blogin linkki kirjoitukseni lopussa on yksi hyvä ajattelun lähtökohta.
Mutta tosiaan, ehkä se aihe löytyy sinullekin! 🙂
Hyvin kirjoitettu.
Minulle juuri tuo kuunteleminen on ollut alusta lähtien aivan äärettömän tärkeä juttu. Sillä tavalla on oppinut todella monesta asiasta lisää ja löytänyt tiensä todellisille tiedon lähteille. Blogieni suurin rikkaus ovat sen lukijat/kommentoijat.
Kiitos kommentista, Outi! Ihmiset, ja myös bloggaajat, ovat tietysti erilaisia: on myös paljon hyviä blogeja, joissa ei voi kommentoida. Yksi bloggaamisen hieno puoli onkin juuri siinä, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sitä. Jos ei halua kommentteja, niitä ei ole pakko olla.
Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi. Kommentit tuovat paljon mielekkyyttä bloggaamiseen ja pakottavat toisinaan miettimään asioita uudella tavalla (tai ainakin vielä kerran). Ja niistä oppii toisinaan yllättävillä tavoilla.
Hei Kimmo,
Erittäin nerokasta pohdintaa. Erityisesti mielenkiintoni herätti tuo kohta numero 2.
Mielestäni suomalaisten käsitykset bloggaamisesta ja sen hyödyistä eivät ole kohdillaan. Suomessakin jonkin verran palstatilaa saaneet muotiblogit ovat varmaan osaltaan syypäitä siihen, että ihmiset luulevat kaikkien blogien olevan juuri näitä muotiblogeja, jotka ovat enemmän tai vähemmän viihteellisiä.
Blogin kirjoittaminen on yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista oppimisvälineistä. Lisäksi on huikeaa, että kuka tahansa voi blogia pitämällä todistaa olevansa asiantuntija.
Artikkelia kirjoittaessa omaa oppimisprosessia ei välttämättä edes huomaa, koska fokus on kokoajan sen itse tekstin tuottamisessa. Samalla oma ilmaisutaito ja järkevien/johdonmukaisten lauserakenteiden muodostamisen taito kehittyy.
Motivaatio kirjoittamiseen lähtee ainakin itselläni tiedon ymmärtämisestä ja yleensäkin ymmärryksen saavuttamisesta. Rahallinen palkka tehdystä työstä ei kuulu mielestäni bloggaamiseen. Väkisillä kirjoittaminen ilman intohimoa ei onnistu.
Kiitos kommenteista, Teemu! Taitaa olla niin, että maailmaan (tai lähinnä siis mediamaailmaan) mahtuu aina vain yksi virallinen totuus kustakin asiasta. Blogien kohdalla se on nyt muotiblogit sekä ansaitseminen mainoksilla ja ilmaisilla tuotteilla.
Myönnän tosin, että ajattelin itse pitkään, että blogit ovat vain nettipäiväkirjoja. Ymmärrys tiettyä aihepiiriä käsittelevistä asiantuntijablogeista hahmottui paljon myöhemmin.
Ja totta, oppiminen tulee tavallaan vähän huomaamatta. Minusta ainakin tuntuu, että blogiin kirjoittaessa rima on juuri sopivalla korkeudella: pakko hieman pinnistellä, että tekstillä on annettavaa muille, mutta toisaalta kirjoituksen ei tarvitse olla lopullinen ja tyhjentävä. Ihan hyvä asetelma oppimiselle!
Hei, tuo mitä Teemu edellä sanoi oppimisesta ja miten Kimmo muotoilit ”rimasta juuri sopivassa paikassa” on naulan kantaan. Juuri niin se tuntuu olevan. Blogiin kirjoittaminen on samantyyppinen ”sopiva rima” kuin yhteisöllisessä/yhteistoiminnallisessa oppimisessa monissa ryhmätilanteissa. Joutuu työstämään sanottavaansa sen verran, että saa muut ymmärtämään suurin piirtein mitä ajaa takaa, mutta muut voivat jatkaa ja jalostaa asiaa eteenpäin. Tärkeätä ei ole tuottaa valmista – mutta ymmärtämispyrkimys ja yhteinen ”tiedonrakentelu” tuottaa parempaa ymmärrystä.
Sanna: Aivan! Tuo on mainio rinnastus! Parhaimmillaan blogissa tapahtuu juuri tuollaista yhteisöllistä oppimista. Kuten juuri nyt! 🙂