Talentumin Suomen Laki -verkkopalvelussa ilmestyi tänään kirjoitukseni tiedostamattomasta prosessoinnista ja päätösten tekemisestä. Mikäli teema kiinnostaa, kolumni löytyy täältä.
Tiedostamattoman prosessoinnin voima
Talentumin Suomen Laki -verkkopalvelussa ilmestyi tänään kirjoitukseni tiedostamattomasta prosessoinnista ja päätösten tekemisestä. Mikäli teema kiinnostaa, kolumni löytyy täältä.
Kiinnostaa! Tuo aihe on sellainen, että se on todella mielenkiintoinen. Hienoa, että jaksat painaa näiden syvällisempien asioiden kanssa! Cheers!
Tuolla Dijksterhuisin kotisivulla (linkki jutussa) on paljon artikkeleita teemasta. Kannattaa tsekata, jos kiinnostaa.
Kiinnostaa ilman muuta!
Olen miettinyt samaa asiaa koskien tuota uutta, työn alla olevaa romaaniani. Tuossa hitaassa päättelyssä on toinenkin olennainen puoli; Vaikka joskus päätöksen nopeus voi korvata sen oikeellisuuden, niin isommissa ja monimutkaisemmissa päätöksissa riski virhearviointiin on liian korkea ja liian kallis.
On myös otettava huomioon, että ihmisen onnellisuus ja järkevän, johdonmukaisen toiminan ja maailmankuvan kehittäminen vaatii tolkuttomasti aikaa. Ihminen on kehittyvä olento, jolle olennaista on pitkäjänteisen työn antama mielekkyys. (Juuri oli lehdissä, että puolet nykytyövoimasta ei edes tiedä, mitä varten he töitä tekevät – siis palkkaa lukuunottamatta. Ei ole ihme, jos turhauttaa…) Jos tämä toiminto häiriintyy, ja ihminen joutuu heitetyksi tyhjyyteen, hänen on hyvin vaikeaa nähdä elämänsä mielekkäänä. Kun mielekkyys katoaa, katoaa myös onnellisuus ja ihminen alkaa näkemään itsensä tavallaan sirpaleisena; Joka päivälle on keksittävä jotain merkitystä. Tässä tapahtuukin se erikoinen ajatusmalli; Ihmisestä tulee helposti tuotteistunut. Hän haluaa lohdun tuolta, onnen täältä, tuon ja tämän sieltä ja täältä – kompassi on kokolailla sekaisin. Johdonmukaisuus kärsii. Tietysti media tajuaa tämän – ellei nyt suoranaisesti niin vaistoaa ainakin; On mietitti paljon sitä, miksi nykyajan trendit ja arvot vaihtuvat jatkuvasti ja kiihtyvällä tahdilla? Syy on se, että koska kyllästyminen on se pahin vaara – ihminen joutuisi kohtaamaan oman tyhjyytensä ja virheensä – trendit tietysti vaihdetaan mahdollisimman usein! Näin luodaan keinotekoinen tunne elämän mielekkyydestä; Joka päivä jotain uutta ja mitä bisarreimpia juttuja. Arvot tietysti vaihdetaan ihan maun mukaan, eletään kuin ihmisen biologisella ja psyykkisellä rakenteella ei olisi mitään merkitystä. Juuri tässä kokonaisuudessa piilee nyky-yhteiskunnan salakavala vaarallisuus. On sanottu, että yhteiskunta itse luo pahimmat psykopaattinsa ja hulluutensa. Tätä ei ole helppoa kieltää, kun katsoo noita molempia täyshulluja koulu-ampujia. Toinen heistä – en muista kumpi – totesi, että ”hän on täynnä vihaa.” Mitä tässä oikein sanottiin? Se tarkoitti käytännössä sitä, että koska hän ei kyennyt näkemään elämässä mitään järjellistä aspektia, niin hän päätti ammentaa kaiken merkityksen järjettömyydestä.
Ja tällaisia ihmisiä on tavattoman paljon. Ihmiset eivät edes HALUA kuunnella aina perusteltua järkipuhetta; Se leimataan saivarteluksi ja ”ai tää haluaa olla meitä parempi” – idiotismiksi, joka todellisuudessa perustuu vain siihen, että itsellä ei ole kykyä/halua syventyä hieman merkityksellisimpiin juttuihin. Tällaisten ihmisten täysin kieroutunut, perverssi ja sairas tasa-arvokäsitys perustuu näin ollen siihen, että kaikkien pitää olla yhtä surkeassa kunnossa ja terveeseen tietoon suuntautumatonta, että voi tuntea itsensä edes jotenkin onnelliseksi. Ajatellaan että kamalaa on, kun minulla menee huonosti, mutta niinmenee kaikilla muillakin! Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että se vapauttaa valheellisesti ihmisen siitä käsityksestä, että todellisuudessa hän on omasta elämästään myös vastuussa, ei hänen tarvitse olla orja ja/tai riistetty, jos hän osaa valita, ketä kuuntelee, ja mihin keskittyy. On selvää, ettei tällaista ihmistä voi ottaa vakavasti; Miksi pitäisi edes haluta sellaisen seuraan? Se olisi typeryyttä; Seurahan tekee kaltaisekseen.
Mielestäni tässä on yksi kokonaisuus, joka tuntuu olevan aika hukassa ihmisiltä nykyään.
Tarkennan vielä ylläolevaa kohtaa, jäi lause välistä; ”Ajatellaan että kamalaa on, kun minulla menee huonosti, mutta niin menee kaikilla muillakin.”
Tässähän ei sinänsä ole mitään väärää, se on ihan ok, mutta jos tämä ajatus on keskeinen ja hallitseva luonteeltan, niin sitten… jne.
Mitäs Kimmo tuumailee?