Yksi parhaista kuluneen vuoden aikana ilmestyneistä verkkoteksteistä ilmestyi aivan vuoden viime metreillä. Se on Sininen zeppeliini -blogin kirjoitus Kiitos Burger King -jonojemme veteraanit.
Kirjoitus on tietysti huumoria, ja sellaisena se naurattaa joitain enemmän kuin joitain toisia. Mielestäni teksti onnistuu kuitenkin olemaan paljon enemmän kuin vain hauska juttu.
Se on ensinnäkin onnistunut parodia sotilaan kirjeestä rintamalta kotiin. Sellaisena se on tavallaan yllättävänkin onnistunut, sillä asetelma jaksaa kantaa loppuun asti ja oikeastaan jopa paranee loppua kohti.
Mutta koska parodian kohde on mitä on, kirjoitus tulee osuneeksi lopulta aika syvälle, ja se muuttuukin lopulta pelottavan osuvaksi nykyelämän kritiikiksi. Esimerkiksi seuraavat katkelmat kertovat ajastamme jotain sellaista, joka ehkäpä hieman jo hävettää:
Huolestuttavimpia ovat silti uutiset, että osa pojista on seonnut koska Starbuckissa ei myyty Gingerbread lattea. Ilmeisesti huoltoyhteyksissä on vikaa.
Kerro terveiseni veljelle, tiedän että hän on nyt mies talossa ja yrittää pelata Grand Theft Auto V:n läpi parhaansa mukaan. Vastuu painaa hänen harteitaan, kun koulussakin pitäisi välillä käydä.
Mielestäni länsimaisten valtiontalouksien ahdinkokin on palautettavissa siihen, että tuossa on todellisuudessa kuvailtu ne ongelmat, joiden parissa pyörimme.
Olen viime aikoina lukenut tekstejä, joissa on manailtu blogien kuolemaa tai marginalisoitumista. Suuri osa verkkoviestinnästä kun tapahtuu muualla ja aika toisenlaisella logiikalla: Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Snapchatissä. Tuossa on varmasti osa totuutta. Silti juuri tällaiset Sinisen zeppeliinin tekstin kaltaiset blogikirjoitukset ovat sitä materiaalia, jota siellä Facebookissa lopulta jaetaan. Uskoisin, että blogi voi varsin hyvin myös ensi vuonna.
Kuva: FaceMePLS (Flickr)
Kiitos tästä postauksesta, tämän avulla löysin Sinisen zeppeliinin. Kirjoittajan taitava satiirinen ja itseironinen verbaaliakrobatia miellyttää minua suunnattomasti!