Yhtä varmasti kuin lukukausi lähestyy loppuaan, ovat minun opiskelijani tuottaneet korkeatasoisia kurssiblogeja kaikkien iloksi. Opetin tänä syksynä kaksi verkkokirjoittamisen kurssia, toisen Helsingin yliopiston HYMY-tutkijakoulun väitöskirjatutkijoille ja toisen Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen oppiaineen opiskelijoille.
Verkkokirjoittamisen kursseilla opiskelijoiden kokemus verkkoon kirjoittamisesta vaihtelee paljon. Mukana on aina sellaisia opiskelijoita, jotka eivät ole viettäneet kovin paljon aikaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa eivätkä edes halua viettää. Toisaalta mukana on usein sellaisia opiskelijoita, joilla on todella paljon kokemusta verkon eri kanavista tai esimerkiksi jonkin organisaation verkkosivujen tuottamisesta.
Yhteistä opiskelijoille on kuitenkin se, että melkein kaikki ymmärtävät, miten tärkeä rooli erilaisilla verkkoviestinnän kanavilla on viestinnässä nykyisin. Samoin melkein kaikki ymmärtävät, mikä potentiaali verkolla on oman asiantuntijaprofiilin näkökulmasta. Kurssilla sitten mietitään, mikä olisi kullekin luonteva tapa “olla” verkossa. Tai sitten olla olematta.
Kurssiblogien teemat olivat tänä syksynä jossain määrin abstrakteja. Tutkijakoululaisten kurssiblogin teemaksi valikoitui “välitila”. Jatko-opinnot ovat jo itsessään eräänlainen välitila. Toisaalta niiden sisällekin muodostuu eräänlaisia liminaalisia tiloja: milloin jatko-opintojen aloittaminen loppuu? Ja, tietysti, korona on saattanut viedä meistä monet jonkinlaisen työn ja vapaa-ajan välitilaan.
Kirjoittamisen opiskelijat eivät jääneet huonommiksi: kurssiblogin teemaksi valikoitui “tavara”, sangen ajankohtainen teema sekin. Tavaroita, materiaa ja materialismiakin lähestyttiin esimerkiksi henkilökohtaisesta näkökulmasta, Sartren näkökulmasta, yliluonnollisen näkökulmasta ja mummolan näkökulmasta.
Käypä tutustumassa kirjoituksiin ja liity mukaan keskusteluun!
Kiitos kurssista! Se vasta kovaa kamaa olikin!
WordPress ei näköjään lähetä minulle ilmoitusta uusista kommenteista. Siksi tulee vastaus vähän myöhässä, mutta tuleepahan kuitenkin: kiitos itsellesi!