
Tämän blogin lisäksi ylläpidän kahta muutakin blogia: Gradutakuu käsittelee gradun kirjoittamista, vaikka tietysti välillä sivutaan muitakin teemoja. Omalle yrityksellemme perustimme blogin jonkin aikaa sitten. Siihen toivottavasti kirjoittavat jatkossa muutkin.
Eri blogit on tietysti suunnattu hieman erilaisille lukijoille, mutta aina välillä kirjoitan johonkin blogiin teemasta, joka voisi olla laajemminkin kiinnostava. Tällä viikolla kirjoitin yrityksemme blogiin artikkelin siitä, minkälaisista tekijöistä onnellisuus syntyy.
Kirjoittaminen voi varmasti olla mahdollista silloinkin, kun ei ole onnellinen. Ehkäpä toisia kirjoittamisesta kiinnostuneita kiinnostaa kuitenkin myös onnellisuus. Jos näin on, luepa tämä artikkeli!
Mistä onnellisuus syntyy?
Oikein hyvä kysymys. Ihmiset nykyään ovat kovin onnettomia. Vastaisin tähän, että moraalista, sopivasta kiireettömyydestä, ystävyydestä ja rakkaudesta. Monet ihmiset ovat onnettomia siksi, että kuvitellaan materian tuottavan ja antavan sitä.
Oikein hyviä kandidaatteja onnellisuuden lähteiksi! 🙂
No itse olen asiaa paljon miettinyt, miksi ihmiset ovat hyvin onnetomia nykyään. Jokseenkin vastaanpanemattomana juttuna sanoisin, että siinä, missä ennen joku yksilö saattoi olla yhteiskunnan vihollinen, niin nykyään yhteiskunta on yksilöiden vihollinen. Suorituskeskeinen elämäntyyli litistää ja hektinen elämäntapa kuluttaa. Ihmiset ovat perin turhautuneita, koska ihmisyyden perusolemushan on kuitenkin pitkäjänteisestä, päämäärätietoisesta ja palkitsevasta työstä saatava vakaasti tuleva tyydytys, onnistuminen. Juuri oli lehdessä, että puolet työntekijöistä ei enää edes tiedä työnsä tarkoitusta. Paitsi sen palkan kerran kuussa.
Sattuvasti Timo Vihavainen huomautti upeassa ”Länsimaiden tuho” – kirjassaan, että koska ikävystyminen on suurin vaara, niin ihanteet ja trendit vaihdetaan nopeasti. Tämä hektisyys aiheuttaa sitten turhautumista; Vaikka esineitä ja elämää luokitellaan, lokeroidaan ja tuotteistetaan, ihminen ei silti pääse tästä pitkäjänteisen, mielekkään kehityksen ajatuksesta pois, koska se on luonnollinen osa ihmisyyttä jne.
Puhuin just muuten Treen Yliopiston psykologian professori Markku Ojasen kanssa. Keskustelimme keskusteluiden sisällöistä ja määritelmistä. Useinhan kuulee keskusteluissa vaatimuksen, että ”määrittele onni” tai ”Määrittele vapaus” tms. Todellisuudessa kysymyshän on täysin väärä ja kysyjä harhateillä, vaikka kysymys näyttää oikealta ja aiheelliselta. Nimittäin onni, vapaus jne. ovat olemassaolon ominaisuuksia, jotka EIVÄT ole lokeroituja tiettyyn paikkaan tai määreeseen, vaan ne ovat nimenomaan kerrostettuina elämän kentällä: Ne syntyvät sivutuotteina silloin, kun teemme jotain ihan muuta. Ne eivät toteudu niinkään keskeisen tavoittelun mukaan, koska mm. onni ei asu päämäärässä (kuten rahassa, valmiissa romaanissa, maineessa, valmiissa taidenäyttelyssä, veneessä jne.) vaan matkalla kohti niitä. Tästä syystä ahne tai kateellinen ihminen ei voi olla onnellinen – häneltä puuttuu aina jotain, ja vielä myöntää sen julkisesti asenteillaan ja käytöksellään. Hänen tavoitteensa ovat tavallaan koko ajan hänen ulottumattomissaan ja haluaa saavuttaa jotain, joka omasta mielestään toisi hänelle onnen (jota hänellä ei ole), mutta koska kateus ja ahneus vaatii jatkuvasti uutta ulkoista kohdetta, tämä tarve ei ikinä täyty. Tähän perustuu myös nykyajan hedonismi, joka tuottaa itseasiassa vain läjäpäin tyytymättömiä ihmisiä.