Löydät minut jatkossa Twitteristä ja Yammerista

Opetin muutama viikko sitten verkkokirjoittamisen osiota Metropolian Sosiaalinen media ja viestintä -erikoistumisopinnoissa. Perinteisemmän verkkoon kirjoittamisen ja bloggaamisen lisäksi nostin sosiaalisen median palveluista esille erityisesti Facebookin. Minulta kysyttiin heti: ”Miksi juuri Facebook?”

Mielestäni omat vastaukseni olivat hyviä: Ensinnäkin Facebookin käyttäjämäärä on ylivertainen. Tällä hetkellä Suomessa on noin 1,7 miljoonaa aktiivista Facebookin käyttäjää, kun taas esimerkiksi aktiivisia Twitterin käyttäjiä on noin 63 000. Toinen perusteluni oli, että Facebookin avulla pääsee todella osaksi ihmisten arkea, kavereita ja koirakuvia.

Asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Olen saavuttanut varsin hyviä tuloksia Facebookin ja blogin yhdistelmällä. Gradublogini kuuluu yli tuhannen tykkääjän Facebook-eliittiin. Sellaisia on Suomessa ilmeisesti vain noin tuhat. Tuon blogin kävijöistä noin puolet tulee Facebookista ja loput lähinnä Googlesta. Muut sivustot ja Twitter jäävät yksittäisiksi käynneiksi.

Facebookin kuolonkorinat?

Silti tuntuu, että Facebook on vähitellen tukehtumassa roskaan. Facebookin omasta linjastakaan ei ole mitään hajua. Käyttäjien asetuksia muutellaan koko ajan, ja esimerkiksi käytäntö aktiivisesti estää kaikkia sivun seuraajia saamasta kaikki postaukset on mielestäni todella kyseenalainen (aiheesta täällä sekä vastakkainen näkökulma täällä).

Outi Lammi kuvailikin Facebookia osuvasti näin: ”Facebookin ja sen käyttäjien suhde alkaa muistuttaa väkivaltaista parisuhdetta, jossa nöyryytetty ja rusikoitu osapuoli antaa aina vain anteeksi.” Näyttäisi myös, että ainakin joissain yhteyksissä Twitter on todella jo syrjäyttänyt Facebookin.

Kaiken tämän perusteella olenkin nyt päättänyt laajentaa omaa sosiaalisen median käyttöäni Facebookin, blogien ja foorumien lisäksi uusille alueille. Tavoitteenani on oppia paremmin muita sosiaalisen median muotoja ja toisaalta valmistautua post-facebookiaaniseen maailmaan.

Löydätkin minut jatkossa ensinnäkin entistä aktiivisempana Twitteristä. Seuraa ja ota yhteyttä täällä: @KimmoSvinhufvud

Entäs Yammer sitten?

Toinen sosiaalisen median palvelu, johon olen päättänyt tutustua paremmin, on Yammer. Se on eräänlainen yritysten ja muiden organisaatioiden sisäinen Facebook.

Vaikka Yammer ei ole lähellekään niin tunnettu kuin Facebook tai Twitter, siinä on mielestäni paljon potentiaalia. Yammer voisi olla erinomainen vaihtoehto sähköpostille ja erilaisille intraneteille. Ja koska Microsoft osti Yammerin viime syksynä, ei ole mitenkään mahdotonta, että Yammer on jatkossa tavalla tai toisella integroitu Microsoft Officeen.

Ensikokemukset Yammerista ovat ristiriitaiset. Sosiaalisesta mediasta ei ole iloa, ellei siellä käydä keskustelua. Työasioista ei näytä kuitenkaan syntyvän ihan helposti jutun juurta, ainakaan, jos väline on uusi. Yammerin mobiilisovellus on mielestäni myös varsin huono. Puhelin on hyvä väline keskusteluun, mutta tekniikan pitää toimia notkeasti.

En silti aio luovuttaa. Vaikuttaa kuitenkin, että Yammer vaatii enemmän vaivaa ja mahdollisesti myös koulutusta kuin vaikkapa nyt Facebook. Ja koska kyseessä on organisaation viestintäväline, se vaatisi kyllä systemaattisen strategian organisaation sisällä.

Vaativia lajeja

Loppuyhteenvetona on todettava, että erilaiset sosiaalisen median palvelut ovat lopulta yllättävän erilaisia viestintämuotoina ja kirjoittamisen lajeina. Julkisuus ja vaikkapa hashtagit tekevät Twitteristä hyvin erilaisen kuin Facebook. Yammer on taas organisaation sisäisenä ja lähtökohtaisesti vain työhön keskittyvänä välineenä sävyltään jotain ihan muuta. Näiden lajien hallitseminen vaatii paljon harjoittelua!

Kuva: Noel Zia Lee (Flickr)