Elinkeinoministerin näkemys on tietysti jossain määrin perusteltu. Hänen tehtävänään on suomalaisen elinkeinoelämän ja kansantalouden kehittäminen. Kirjoituksen ongelma on kuitenkin siinä, että se perustuu hyvin kapeaan käsitykseen siitä, mitä yliopisto on.
Sivistystä ja treffipalveluja
Cambridgen yliopiston professori ja British Academyn jäsen Stefan Collini tuo kirjassaan What are universities for? (Penguin, 2012) esille sen, kuinka valtionhallinnon silmissä yliopistot ovat yksinomaan tutkintoja ja huippututkimusta suoltavia laitoksia. Yliopistot ovat toki sitäkin, mutta ne ovat myös hyvin paljon muuta.
Yliopiston keskeisiksi tehtäviksi nähdään perinteisesti sivistyksen ja kriittisen ajattelun vaaliminen ja opettaminen. Näillä tehtävillä ei tämän päivän politiikassa tunnu kuitenkaan olevan kovin suurta arvoa. Suomessa on aina ollut paljon sivistyksen nimeen vannovia valtiomiehiä ja poliitikkoja, mutta monien nykypoliitikkojen käsityksissä sivistys tuntuu kuitenkin olevan ylellistä hömpötystä. Kriittinen ajattelu taas on sikäli ongelmallista, että se kohdistuu tarvittaessa myös valtaapitävien ideologioihin ja toimintaan.
Collini tuo esille, että yliopisto on kuitenkin edellä mainittujen tehtävien lisäksi monia muitakin asioita. Yliopisto on aina oman alueensa vuokra-asuntomarkkinoiden moottori. Yliopisto on paikka, jossa ihmiset kokoontuvat yhteen harrastamaan liikuntaa ja urheilua. Ja yliopisto on myös treffipalvelu. Ei ole aivan harvinaista, että yliopistossa tutustutaan tulevaan puolisoon, mutta tämä tarkoittaa toki muutakin: yliopistossa luodaan suhteita tuleviin kollegoihin, verkostoidutaan työnhaun tarpeisiin ja perustetaan esimerkiksi yrityksiä.
Korkeatasoinen tutkimusyliopisto houkuttelee myös ihmisiä, ja rahaa, ulkomailta. Kansainvälinen ja nykyaikainen tutkimusyliopisto pystyy rekrytoimaan sellaisia ulkomaalaisia tutkijoita, jotka tuovat mukanaan oman rahoituksensa. Ja esimerkiksi kansainväliset konferenssit tuovat yliopistoon eri puolilta maailmaa ihmisiä, jotka sitten käyttävät rahaa esimerkiksi majoitus- ja ravintolapalveluihin. Yliopistot ovat siis jo nyt sitä, mitä Guggenheimin toivotaan olevan.
Eurolla neljä euroa
Euroopan tutkimusyliopistojen liitto LERUn selvityksen mukaan esimerkiksi Helsingin yliopiston vaikutus talouteen vuonna 2014 oli 2,5 miljardia euroa ja 40 000 työpaikkaa. LERU-yliopistot tuottivat 4,37 euroa bruttoarvonlisäyksenä jokaista ansaittua euroa kohden. LERUn puheenjohtaja, professori Alain Beretz toteaa:
Raporttimme osoittaa, että eurooppalaisten tutkimusyliopistojen vaikutus on suurempi kuin kiinteistöalan tai auto- tai lääketeollisuuden tuottama bruttolisäarvo ja työllistämisvaikutus.
Kaikki eivät näe sivistyksen arvoa. Kovin yllättävää ei ole sekään, että yliopistot halutaan hallinnon kritisoimisen sijaan palvelemaan poliittisia ideologioita, kuten esimerkisi Turkin äärimmäiset tapahtumat osoittavat. Ehkäpä hallitus kuitenkin ymmärtäisi edes sen, että yliopistot ovat jo nykyisellään yksiselitteisen kannattava sijoitus pelkän taloudellisen kasvun näkökulmasta, jopa ilman ”vaikuttavuuden mittarien [ja] kriteerien parempaa määrittelyä.”
Kimmo Svinhufvud
Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa, Suomen Akatemian rahoittamassa Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa -huippuyksikössä. Tieteentekijöiden liitto valitsi hänet vuonna 2014 Vuoden tieteentekijäksi.
Kuva: Mariano Mantel (Flickr)