THL:n viestintä ja pakenevat faktat

Faktabaari julkaisi 16.3.2020 kirjoituksen, jossa se analysoi sosiaalisessa mediassa jaettua kuvaa, jossa esitetään THL:n koronavirusta käsittelevää viestintää lyhyinä lainauksina. Faktabaari on Avoin yhteiskunta ry:n useaan otteeseen palkittu niin sanottu faktantarkistuspalvelu, jonka tavoitteena on yhdistyksen mukaan ”edistää yhteiskunnan faktapohjaista julkista keskustelua.”

En tiedä, mistä kirjoituksessa analysoitu kuva alun perin on peräisin. Faktabaari sanoo kirjoituksessaan, ettei se julkaise alkuperäistä kuvaa koska: ”Faktabaari pitää kuvan levittämistä epidemiatilanteessa eettisesti hyvin arveluttavana.” Mielestäni kuvan jakaminen on erittäin tärkeää juuri faktapohjaisen keskustelun edistämiseksi ja laajemminkin sen pohtimiseksi, mitä faktat ovat. Ystävällisesti artikkelissa onkin linkitetty kuvaa kriittisesti käsittelevään tviittiin, josta kuvan voi kurkata.

Twitterissä kuvaa ovat jakaneet myös Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch sekä Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi, jonka tviitin Rotkirch siis uudelleentviittasi.

Faktabaarin mukaan lisäksi ”lauantaina 14.3. molemmat iltapäivälehdet – Iltalehti ja Ilta-Sanomat – julkaisivat jutun, joka noudattaa hämmentävän paljon malinformaatioksi toteamaamme kuvakaappausta.” Koska artikkelissa ei näihin iltapäivälehtien uutisiin linkata (mielestäni tämä olisi kyllä asiallista juuri faktojen tarkistamisen edistämiseksi), en onnistunut tätä varmistamaan.

Faktojen analyysi

Suosittelen lukemaan Faktabaarin kirjoituksen kokonaan ajatuksella itse. Se on hyvin kiinnostava.

Lyhyesti sanottuna kuvasta esitetään seuraavaa: Parissa lainauksessa päivämäärä heittää päivällä. Yhdessä tapauksessa muotoilu poikkeaa hieman THL:n edustajan alkuperäisessä lähteessä esittämästä lainauksesta, mutta sisältö on karkeasti ottaen sama. Yhdessä tapauksessa THL:n nimiin oli laitettu STM:n (ministeriö, jonka alaisuudessa THL toimii) virkamiehen lausunto.

Käytännössä yhdenkään ”faktan” faktuaalisuutta ei tekstissä kiistetä. Useimmista tarkastetuista väitteistä todetaan seuraavan tyyppisiä asioita: ”Kun tekstiä tarkastelee hieman laajemmassa kontekstissa huomaa sidonnaisuuden tiettyyn hetkeen, mutta sinällään kommentti on täysin oikea” ja ”Yksittäiset tapaukset eivät tuolla hetkellä nostaneet riskiä suureksi, mikä oli myös ECDC:n linjan mukaista.”

Mielestäni kirjoituksen lopussa tehty johtopäätös on tässä valossa kiinnostava:

Tästä syystä listausta voi kokonaisuutena pitää malinformaatiota, eli tietona, joka on pääosin totuudenmukaista, mutta jota jaetaan pahantahtoisesti tai tietoista haittaa ja vahinkoa aiheuttaen. Tällä tavalla kasattua listaa ei voi pitää minään muuna kuin tietoisena yrityksenä saada THL näyttämään epäpätevältä ja kykenemättömältä hoitamaan koronavirustilannetta.

Ehkä tätä voi joku virhepäätelmien eri tyyppejä paremmin tunteva kommentoida, mutta en ymmärrä, miten tämän väitteen voi todellisuudessa perustella millään edellä esille tuodulla.

Minun ei ole vaikea kuvitella, että kuvan avulla on ilkuttu somessa. Etenkin Twitterissä varsin suuri osa vuorovaikutusta on tavalla tai toisella vihamielistä. En kuitenkaan täysin ymmärrä, miten tämä liittyy itse kuvaan ja etenkään siinä esitettyihin, nyt siis jo faktuaalisiksi todettuihin väitteisiin.

Minulle kuva ja siinä esitetyt tiedot edustavat kokonaan jotain muuta, ja Faktabaarin kirjoitus todellisuudessa vain vahvistaa tätä käsitystä: se tieto, johon THL on suosituksensa perustanut, on jälkikäteen tarkasteltuna osoittautunut yhä uudestaan virheelliseksi.

Asiasta ei ole tarkempaa tietoa

Ihmettelen koko ajan, miksi ”asiasta ei ole tarkempaa tietoa” tulkitaan koronaviruksen tapauksessa jatkuvasti osoitukseksi siitä, että mitään suurempaa vaaraa ei ole. Minäkin lähtökohtaisesti ajattelen, että paremman tiedon puutteessa maailmaan kannattaa suhtautua luottavaisesti. Koronaviruksen kohdalla tämä ei vain tunnu toimivan erityisen hyvin. Kuinka monta kertaa ”tämänhetkisen tiedon” pitää osoittautua virheelliseksi, jotta alamme ymmärtää, että suositukset ja päätökset eivät ehkä sittenkään voi perustua sille?

Olemme tilanteessa, jossa eilisen worst case scenario on yhä uudestaan osoittautunut seuraavan päivän tai viikon todellisuudeksi. Silti yhä uudestaan, satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta, todetaan, että koska parempaa tietoa ei ole, ei ole myöskään suurta hätää.

THL:n sivuilla on yhä tätä kirjoittaessani tällaisia väitteitä: ”Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole merkittävä” ja ”On tehty havaintoja, että oireettomat henkilöt saattavat levittää virusta eteenpäin. On kuitenkin epäselvää, miten suuri merkitys tällä on epidemian leviämisessä. WHO:n mukaan nykytiedolla valtaosan tartunnoista aiheuttavat oireiset henkilöt.”

Miten kauan itse veikkaat kuluvan siihen, että tämä ”nykytieto” taas kerran kumotaan?

Olisiko mahdotonta muotoilla suositukset jatkossa esimerkiksi näin: ”Tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa siitä, millä kaikilla tavoilla koronavirus tarttuu. Siksi on tärkeää, että huolehdit käsihygieniasta koko ajan erittäin hyvin ja harkitset jokaisen ihmiskontaktin kohdalla erittäin tarkkaan, onko fyysinen tapaaminen täysin välttämätön. Kyse ei ole siitä, saatko sinä infektion, vaan siitä, että saatat tietämättäsi välittää viruksen johonkin toiseen, sinua heikommassa kunnossa olevaan ihmiseen.”

Näitä ohjeita toki toistellaan eri yhteyksissä, mutta mielestäni tämän pitäisi olla vielä systemaattisempaa. Se, onko jostain asiasta lopullista varmuutta, ei ole enää kovin kiinnostavaa, koska toimintaohjeiden pitäisi olla täysin yksiselitteisiä eikä tiukempien ohjeiden noudattamisesta seuraa todellisuudessa mitään haittaa. Hidastelu ja vähättely sen sijaan ovat osoittautuneet täysin vääriksi toimintatavoiksi sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.

EDIT: THL on 17.3.2020 muokannut yllä olevia ohjeita.

Ehdotuksia

En todellakaan halua vetää mattoa sen enempää THL:n kuin Faktabaarinkaan alta. Vierailen tällä hetkellä itse asiassa päivittäin THL:n sivustolla etsimässä tietoa siitä, miten minun ja läheisteni tulisi toimia. Ymmärrän jollain tasolla, että turhaa paniikkia ei haluta lietsoa. Silti minusta paniikki syntyy myös siitä, että annetut suositukset osoittautuvat kerta toisensa jälkeen täysin riittämättömiksi, silloinkin, kun ne on annettu hyvässä tarkoituksessa ja ”nykytiedon” valossa.

Mitä siis ehdotan? Ehdotan ensinnäkin huomattavasti THL:n ja hallituksen suosittelemia toimia voimakkaampia rajoituksia. En esimerkiksi ymmärrä millään tasolla, miksi elokuvateatterien ja kuntosalien annetaan yhä olla auki. (EDIT: Finnkino on sulkenut teatterinsa. Lähin kuntosali mainostaa olevansa auki joka päivä.)

Anna Rotkirchin ehdotukset toimenpiteistä ovat joiltain osin vielä selkeästi hallituksen esittämiä toimia tiukemmat. Allekirjoitan ne kaikki. Rotkirchin näkemyksiin voi tutustua myös tässä MTV3:n haastattelussa.

Ennen kaikkea toivoisin kuitenkin täysin yksiselitteistä viestintää. Jos hallitus toteaa näin: ”yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan (karanteenia vastaavat olosuhteet)”, ainakaan minä en haluaisi sosiaali- ja terveysministeriön virkamiestä YLEn uutislähetykseen ja haastatteluun kertomaan: ”Saa käydä kaupassa.”

Samalla toivoisin erittäin suurta vastuullisuutta toimittajilta. Ymmärrän, että uutisjuttuja pitää tuottaa, mutta tällä hetkellä ajattelen, että informaation lisääminen ei automaattisesti auta. Jos asiantuntijoita halutaan haastatella, sen voi tehdä esimerkiksi kuten Helsingin Sanomat tekee tässä hallituksen linjausta mukailevassa artikkelissa.

Tuo edellä mainittu YLE-esimerkki on juuri sellaista ristiriitaista informaatiota, joka hämmentää ihmisiä. On selvää, että edes karanteenissa olevat ihmiset eivät ymmärrä, mitä karanteeni tarkoittaa, kuten voi lukea vaikkapa Toivo Sukarin haastattelusta. Osa ”karanteenia vastaaviin olosuhteisiin” velvoitetuista kieltäytyy aktiivisesti noudattamasta ohjeista. Valitettavasti tällainen uutisointi taas voi keskustelun herättämisen lisäksi myös rohkaista olemaan noudattamatta ohjeita. Tämän voi todeta esimerkiksi edellä mainitsemani YLEn artikkelin kommenttiosiosta. Tässä pari lainausta:

Hyvä että vielä tässäkin selvästi sanotaan, että saa käydä kaupassa! Näin asian tulkitsin jo maanantaina enkä aikonutkaan jäädä neljäksi viikoksi kotiin eristyksiin.

Tämä on lähtenyt nyt täysin lapasesta. Toiset kulkevat oman henkensä riskeeraten ja varmasti tietoisena riskistä, samalla reippaat työikäiset huutavat suu vaahdossa miten pitäisi pysyä kotona. Eihän tämä asia heille kuulu. Ei tuo vanhus nyt muutu taudinkantajaksi, jos lähtee kauppaan ja vaikka muuttuisikin, niin eihän se noille valittajiille kuolemaksi ole.

Ymmärrän, että lankean tässä toiveajatteluun. Aika iso osa ihmisistä haluaisi, että koronavirusta ei olisi ja että elämä palaisi mahdollisimman pian ennalleen. Minä taas toivon, että virkamiehet ja toimittajat ymmärtäisivät, miten hienovaraiset erot siinä, miten asiat esitetään, saavat näissä oloissa valtavia seurauksia.

Lopuksi

Palataan vielä THL:n suositusten taustalla oleviin faktoihin. THL:n viestintää, ainakin edellisinä kuukausina on tuntunut sävyttävän varovaisuus. Kuten Faktabaari toteaa:

THL:n edustajien esittämät luvut ovat arvioita, joihin liittyy epävarmuuksia. Koska tilanne elää koko ajan, luvutkin muuttuvat. On ongelmallista, jos arvioita esitetään faktoina.

Itse asiassa minäkin toivon varovaisuutta. Tarkoitan sillä kuitenkin tässä tapauksessa nyt oikeastaan melkein päinvastaista varovaisuutta. Sen voisi kiteyttää tähän ajatukseen: Emme tiedä koronaviruksesta, sen tarttumisesta ja etenemisestä juuri mitään täysin varmasti. Siksi äärimmäinen varovaisuus kaikilla elämän osa-alueilla olisi nyt ensiarvoisen tärkeää. Myös kaikkien alle 70-vuotiaiden tulisi mielestäni minimoida kauppareissut ja fyysiset kontaktit muihin.

Tulevaisuutta sekä henkilökohtaisella tasolla että esimerkiksi työpaikoilla kannattaisi mielestäni myös suunnitella pikemminkin tämän tutkijatohtori Tuomas Aivelon kuvaileman skenaarion pohjalta kuin ajatuksella, että valmiuslaki hieman hankaloittaa asioita kuukauden ajan. Skenaario on suhteellisen lohduton. Silti olen aina suosinut realismia perusteettoman optimismin sijaan. Niin etenkin nyt, kun optimismi ei ole toiminut erityisen hyvin ja on toistuvasti juuri osoittautunut lopulta perusteettomaksi.

Kimmo Svinhufvud

Toimin äidinkielen yliopisto-opettajana Helsingin yliopistossa ja koulutan lisäksi erilaisissa asiantuntijaorganisaatioissa esimerkiksi kirjoittamista ja verkkoviestintää.