Väittäisin, että yksi keskeinen syy tiettyjen sosiaalisen median palveluiden suureen suosioon ovat niin sanotut sivelyt. Esimerkiksi Facebook ja Twitter tekevät sivelyjen saamisen helpoksi.
”Sively” on yksi transaktioanalyysin keskeisistä käsitteistä. Transaktioanalyysin mukaan ihmiset tarvitsevat sivelyjä pysyäkseen hengissä. Aivan pienen vauvan kohdalla sivelyt ovat ensisijaisesti fyysisiä, todellisia sivelyjä, kuten kosketuksia ja silityksiä. Varsin pian ihminen kuitenkin oppii vastaanottamaan monenlaisia muitakin sivelyjä esimerkiksi katseen ja puheen välityksellä.
Kun esimerkiksi noutaessamme postia postilaatikosta nyökkäämme tervehdykseksi naapurillemme, annamme sivelyn, huomionosoituksen. Transaktioanalyysin mukaan esimerkiksi masennus on ensisijaisesti sivelyjen puutetta. Ihminen siis kirjaimellisesti tarvitsee sivelyjä.
Sivelyt voidaan jakaa positiivisiin sivelyihin, kuten hymyt ja kehut, ja negatiivisiin sivelyihin, kuten esimerkiksi haukut tai tukistaminen. Negatiivisetkin sivelyt ovat parempia kuin sivelyjen puute. Jokainen, joka on ollut tekemisissä lasten kanssa, tietää, että jos lapsi ei saa positiivisella tavalla huomiota, hän jatkaa yrittämistä, kunnes saa edes negatiivista huomiota. Jos negatiivisten sivelyjen saaminen on helpompaa tai vain tutumpaa, niiden kalastelusta saattaa tulla pysyvä toimintamalli.
Helppoja sivelyjä
Miten tämä kaikki liittyy sosiaaliseen mediaan? Mielestäni keskeinen syy siihen, että esimerkiksi Facebook on niin suosittu, on se, että se tekee sivelyjen antamisen ja saamisen niin helpoksi: Kerrot ostaneesi uuden takin, ja heti kohta vanha työkaverisi tykkää statuksestasi. Naapurisi on ostanut uuden asunnon. Kommentoit ilahtuneena uutista, ja pian naapurisi isä tykkää kommentistasi. Kaikilla on hyvä mieli.
Sama ilmiö näkyy muuallakin sosiaalisessa mediassa: Kirjoitat jotain Twitteriin, ja joku toinen merkitsee viestisi suosikiksi. Tai kirjoitat blogiartikkelin, ja hetken kuluttua kymmenen ihmistä on jo lukenut sen ja pari heistä on tykännytkin sitä.
Tällaiset vuorovaikutuksen hetket on helppo trivialisoida. Kun Facebookista tai Twitteristä kirjoitetaan perinteisemmissä medioissa, paikalle rientää heti lauma tietäjiä kertomaan, kuinka nämä viestinnän muodot ovat merkityksettömiä ja kuinka he itse eivät ”ole” kummassakaan. Heidän mielestään sosiaalisessa mediassa on kyse vain narsismista (ikään kuin terveellä ihmisellä ei olisi lainkaan narsismia).
Mielestäni sosiaalisen median hienoin puoli on se, että se luo kontakteja ja pieniä vuorovaikutuksen hetkiä. Parhaimmissa tapauksissa sosiaalinen media myös ruokkii vuorovaikutusta ihan kasvokkain, kun kanssakäymisen perusta on luotu jo verkossa.
Ole hyvä ja tykkää!
Me kaikki olemme aika yksin tässä suuressa maailmassa ja tarvitsemme huomiota ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me tarvitsemme myös niitä sivelyjä.
Oma pieni, kahden kohdan manifestini on siis tässä:
1) Älä trivialisoi sosiaalista mediaa. Eikö ole hienoa, että meillä on yhä uusia tapoja olla yhteydessä toisiimme?
2) Ole aktiivinen ja positiivinen sosiaalisessa mediassa, sillä saat sieltä sen, mitä annatkin. Jaa pieniä kokemuksiasi ja tunteitasi ja tykkää ja kommentoi muita. Anna sivelyjä ja ota niitä vastaan. Tykkääminen on ehkäpä maailman helpoin ja halvin tapa saada toinen ihminen hyvälle mielelle.
Erittäin osuva kirjoitus. Kolmanneksi kohdaksi manifestiin voisi laittaa:
3) Kutsu tarvittaessa mukaan ystäviäsi, jotka ehkä tietävät asiasta enemmän. Keskustelujen voima syntyy ihmisten erilaisuudesta ja toisiaan täydentävistä mielipiteistä
Ihan hyvä lisäys, Pekka! Sosiaalisen median keskusteluista voisi tosiaan kirjoittaa vielä pidemmänkin manifestin. Toisaalta aina ei tarvita edes syvällistä keskustelua. Huomiointikin antaa toisinaan jo paljon.
Olen täysin samaa mieltä – Facebookin todellinen innovaatio oli tehdä positiivisen palautteen antamisesta helpompaa kuin koskaan.
Minä oon kanssasi samaa mieltä tästä tykkäämisasiasta! Ajatus ”sivelyistä” on loisto-oivallus.
http://tyonohjaaja.blogspot.fi/2010/08/tykkaan.html
Tykkään kirjoituksen sivelyajatuksesta. Sepä juuri saattaa olla avain vaikkapa facebookin suosioon. On kiva saada tykkäyksiä ja jakaa niitä.
Sen sijaan kannatan myös sitä, että yritetään huomata sosiaalisen median eri välineiden ja kanavien huonotkin puolet. On tarpeetonta kärjistystä tuoda tässä kirjoituksessa esiin ”lauma tietäjiä”, jotka leimaavat vuorovaikutuksen hetket ”merkityksettömiksi” ja ”trivialisoivat” sosiaalista mediaa.
Tunnustan facebook-vuorovaikutuksen merkityksen ja kivuuden. Siltikään ei ole mielestäni täysin ongelmatonta, että facebook on niin helposti käyttäjänsä koukuttava palvelu. Onhan se kuitenkin taloudelliseen hyötyyn tähtäävä palvelu ja voittoa hamuavaa bisnestä. Onko elämän kokonaisuuden kannalta palkitsevampaa nyökätä naapurille ja vaihtaa pari sanaa säästä, vai istua koneen ääressä klikkailemassa tykkäyksiä kavereille (ja nähdä samalla epälukuisa määrä yritysten ja yhteisöjen mainoksia)?
Luulen, että molemmille on paikkansa. Siksi ei pidä trivialisoida niitäkään, jotka jostain syystä ovat huomanneet palkitsevammaksi poistua facebookista. Lieneekö heilläkin tekoonsa hyvät syynsä? Mitä ne mahdollisesti ovat?
Kiitos tykkäyksistä, Matti ja Sanna!
Vuokko: Kiitos kommentista! Kaikilla asioilla on kääntöpuolensa. Sinällään hyvät ja välttämättömätkin asiat, kuten ruoka, voivat olla myös addiktion kohde tai tunteiden pakenemisen väline. Keskityin tässä jutussa kuitenkin tarkoituksella positiiviseen puoleen, koska se niin helposti sivuutetaan. Mielestäni Facebook-uutisointikin keskittyy suurelta osin niihin ongelmiin.
Vähän sama tilanne liittyy pelaamiseen, joka aika helposti demonisoidaan, fiksujenkin ihmisten toimesta, esimerkiksi täällä. Mielestäni olisi hyödyllistä ainakin välillä miettiä myös, mitä hyvää näissä asioissa on ja miten niistä voisi saada parhaat puolet esille. Esimerkki tällaisesta lähestymistavasta pelien suhteen on esitelty tällä sivulla, kun vähän skrollaa alaspäin.
En trivialisoi ihmisiä, jotka haluavat pysyä ”pois” Facebookista tai jotka ovat sieltä lähteneet. Silti mielestäni siinä on jotain kummallista, että tulee sitten esimerkiksi Hesarin keskustelupalstalle kertomaan, ettei ole Facebookissa.
Minäkään en pidä mainoksista. Google Chrome-selaimen AdBlock-lisäosa ja F.B. Purity auttavat suodattamaan aika ison osan niistä pois.
Hei, minun teki mieleni jatkaa tuohon Vuokon kommenttiin, koska kuulun itse niihin, jolle tuo tykkäämis-sively on ollut tärkeä asia, ja nimenomaan yksi facebookin nautittavia ja ilahduttavia puolia. Olen kuitenkin myös yksi niistä, jotka ovat päätyneet poistumaan facebookista jokusen vuoden (aika intensiivisen) kokemuksen jälkeen. Ennen päätöstäni harkitsin asiaa pitkään, ja huomasin päätöstä tehdessä kaiken sen mistä facebookissa pidin ja missä mielessä se oli ollut arkeani rikastuttava asia ja missä mielessä taas ei. Lopulta ajattelin että haluan tehdä tietoisen valinnan siitä, millaiset some-muodot toimivat minun elämässäni sellaiseen suuntaan jonka itse hahmotan hyväksi. Päätin valita bloggaamisen ja jättää muut. Facebooktili on nyt uudestaan olemassa, lähinnä siksi että sitä kautta pääsee joidenkin työ- tai yhteisöasioiden äärelle, mutta minulla ei ole aikomusta hankkia enää facebook-kavereita.
Eli päätin että vaikka ne sivelyt hivelevätkin, halusin mieluummin jättää ne ja pitää kiinni muutamista muista ”kiinnipitävistä ympäristöistä”.
– Tuo sively-ulottuvuus on mukana myös bloggaamisessa, eli siellä missä ihminen voi ilmaista myönteisen reaktion suhteellisen suoraan. Se on minusta merkityksellinen, pienessäkin mittakaavassa.
En ole ihan varma mikä sitten olisi somen trivialisoimista… Ehkä somen kanssa on ylipäänsä niin kuin vuorovaikutuksen kanssa: se mikä on mielekästä riippuu siitä mitä tavoitellaan ja millaisista seuraamuksista ja mittakaavasta on kyse. Ohimenevä (hymy, nyökkäys, vilkutus tai ”tykkääminen”) ei ole triviaalia mutta se on – no, ohimenevää. Sometykkäämiset ovat sivelyä ja sitä tarvitsemme, mutta ehkä sively on silti eri asia kuin kiinnipitävä syli?
Minun mielestäni sosiaalisen median trivialisointi on sitä, että sanotaan, että vuorovaikutuksella verkossa ei ole merkitystä tai että se ei ole ”aitoa” vuorovaikutusta.
Lueskelin…ja ;)-hymyilin…
kehoterapia -koulutuksessa aikoinaa Ranskalainen vanha herra opettaja!
Kertoi että sively aktivoi seksuaalisen muiston…. Olin ihan ihmissäni.
Kunnes tilanne tuli eteeni asiakaan muodossa.
Sama siis tekemään Fb:n sivelemään tykkäyksillä ja sutkausilla…
🙂
Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.
FB:n alkutaipaleella oli käytössä ”poke” eli ”tökkää”-toiminto. Minkä takia luulet sen kuolleen pois? Siinähän kysymys oli tavallaan aiheettomasta huomion antamisesta tai huomion herättämisestä. Ei tarvittu mitään mistä voisi tykätä, kun voi näyttää ajatelleensa toista tökkäämällä.
Yritän ylianalyoida asiaa mutupohjalta liian aikaisin aamulla, jääköön tähän. Ymmärsit varmastikin pointtini. 🙂
Hienosti kirjoitettu Kimmo, ajattelen hyvin pitkälti samoin. Pienet sivelyt arjessa ovat hyvin merkityksellisiä, tulevat ne sitten kaupan kassalla tai sosiaalisessa mediassa!
Kiitos kommenteista, Mikko ja Kaisa!
Ehkä tökkäämisen ongelma oli sen ambivalentti luonne. Muistan itsekin, että kun joku oli tökännyt, mietin, mistä oikein on kyse. Kuvaavaa on, etten edes muista huomanneeni sen poistumista. Ehkä sitä ei vain käytetty.
Sinällään tuo spontaani huomionosoitus on kyllä hyvä ajatus! Voisiko parempi termi olla vaikka ”moikkaaminen”.
Ymmärrä täysin kimmo